Check out Emmo's blog where I'm a guest today.
When Emmo from Finland contacted me and asked me to contribute to Vuoroin Vieraissa (Blog Takeover) on her blog I jumped at the chance. I'm Finnish and I was really proud to appear as a guest on a Finnish scrapbooking blog. That was also the first time when I wrote about scrapbooking in Finnish.
Vuoroin Vieraissa is a series on different scrapbooking styles . Contributing guests illustrate their style and there's a challenge connected to each visitor's post and her style of scrapbooking.
Kun Minna pyysi minut vieraakseen tänne, jouduin oikein miettimään, mikä on minun skräppäystyylini. Sille tuskin löytyy mitään yhtä nimeä, vaan sitä voi parhaiten kuvata sillä, mitä käytän useimmissa leiskoissani eli mixed media -tuotteita, tyhjää tilaa ja ompelukonetta. Rakennan myös 90 prosenttia sivuistani yhden valokuvan ympärille.
When Minna asked me to be her guest here, I had to think really hard what my scrapping style is. I came to a conclusion that there is not one definition for it, but I guess my signature style is best described with what I use creating my layouts which is mixed media, white space and my sewing machine. And probably 90 % of my pages are single photo layouts.
Mixed media -tuotteita on valtavasti. Minä käytän niistä useimmiten gessoa, akryylimaaleja, suihkeita ja mistejä, musteita, modeling ja structure -pastoja, gel mediumia, découpage-liimaa, alkoholimusteita, vesivärjeä, tusseja ja värikyniä. Välineinä käytän sekä ostettuja että “kotitekoisia” sabluunoita ja maskeja, suteja ja pensseleitä ja usein vanhoja luottokortteja, kuplamuovia, kakkupapereita, kirjan sivuja ja kaikkea mahdollista, jolla saa erilaista pintaa ja tekstuuria.
There are tons of mixed media products on the market. I use most often gesso, acrylic paints, sprays and mists, inks, modeling and structure pastes, gel medium, Mod Podge, alcohol inks, water colors, pigment and artist pens and wax pastels (Neo Color). I also use homemade templates and masks as well as those bought at a store. Brushes, palette knives and old credit cards are good for spreading gesso and paints, and I use bubble wrap, doilies, book pages and whatever I can find to create depth and texture on my pages.
Tyhjä tila (white space) ei välttämättä ole kirjaimellisesti tyhjä. Se on tila, joka keventää sivua, ja ohjaa katsojan huomion olennaiseen sisältöön eli useimmiten kuvaan. Muistan, kuinka skräppäysharrastukseni alkuvaiheissa minun oli vaikea jättää tyhjää tilaa. Yritin kaikin tavoin täyttää sen, minkä tuloksena sivuistani tuli usein raskaita ja vaikeasti hahmotettavia.
White space is not literally white and not necessarily empty space. It's a space which gives breathing space and directs the eye to what is important on the page which on a scrapbooking page is usually the photo. I remember when I started scrapbooking that I had a hard time leaving white space on my pages which therefore resulted in heavy and cluttered layouts.
Ompelukonetta käytän jokaisessa leiskassani. Mitä vinommat ja hullummat ompeleet sitä iloisempi olen! Käytän ompelua myös elementtien kiinnittämiseen. Suihkeet, gesso ja maalit tekevät usein paperista hyvin painavan ja ompelen yleensä leiskani kiinni toiseen paperiin. Käytän tähän sellaista kuviopaperia, joka ei miellytä minua tai josta olen kasvanut ulos. Itse asiassa käytän erittäin vähän kuviopaperia sellaisenaan, vaan peitän sen gessolla, maalilla ja suihkeilla. Joskus ompelen myös käsin.
I use my sewing machine on every layout. The more crooked and crazy the stitching the happier I am! I also use the sewing machine to stitch the elements to the page. The paper gets really heavy with the use of mists, gesso and paints and to avoid the warping I stitch my layout onto another patterned paper. Usually it's a paper I don't like anymore. Actually I use vary rarely any patterned paper as such but cover it with gesso, paints and mists. Sometimes I also hand stitch on my layouts.
Tyylini on kokenut monia muutoksia. Aloitin hyvin yksinkertaisella ja puhtaalla tyylillä, jossa kaikki värit sopivat aina hyvin toisiinsa. Sen jälkeen siirryin erittäin monimutkaiseen ja sanoisinko ylirikkaaseen tyyliin, jota hallitsivat kuviopaperikerrokset, revityt reunat, distressaus ja leimaaminen, mutta en pitkään aikaan ollut tyytyväinen sivuihini. Olin vakuuttunut, että oli olemassa jokin tietty “oikea tapa” skräpätä ja turhauduin, koska en hallinnut sitä. Minua vaivasi myös kauhea tarve säilyttää muistoja ja sisällyttää joka ikiseen sivuun tärkeä teksti, mitä moni kansainvälisessäkin skräp-maailmassa korostaa. Itselleen kasvattaa helposti paineita siitä, mitä muut tekevät ja pitävät tärkeänä. Toki tekstillä on paikkansa skräppäämisessä, mutta se ei ole minulle itsetarkoitus. Teen usein leiskoja, joissa ei ole tekstiä ollenkaan, sitä on hyvin vähän tai se ei ole näkyvillä.
My scrapbooking has gone through various phases from clean and simple but very much color coordinated to overly rich and elaborate which included layering, tearing, distressing and inking but for a long time I wasn't happy with my pages. I was convinced that there was a certain way, ”the right way” to scrapbook and I was frustrated because I wasn't achieving that. I was also haunted by the urge to preserve memories and to always include meaningful journaling which is very common amongst many international scrapbookers. It's easy to get sucked into concepts that are important to other people. Of course journaling has its place in scrapbooking, but for me it's not the purpose of scrapbooking. I often create pages with no or very little journaling or where it's not visible.
Käytän inspiraationa aina jotain haastetta, joka useimmiten perustuu värimaailmaan tai luonnokseen, vaikka en aina välttämättä osallistu ko. haasteeseen sen jälkeen, kun sivuni on valmis. Tällä hetkellä olen kahden blogin Design Teamissä. Color, Stories, Inspiration ( lyhennettynä CSI) -haasteet perustuvat värimaailman ja muiden vaatimusten täyttämiseen kun taas OUAS (Once Upon A ...Sketch) antaa aiheen ja luonnoksen, joita saa tulkita melko vapaasti. Molemmille teksti eli journaling on hyvin tärkeä osa sivua.
For inspiration I always use challenges which are based either on a color palette or a sketch even though I do not necessarily participate in the challenges after completing my page. I´m presently on two Design Teams. The Color, Stories, Inspiration (CSI ) challenges have always a color palette and other requirements whereas the OUAS (Once Upon a...Sketch) challenges are based on a theme and a sketch which can be interpreted quite freely.
OUAS-haasteissa aloitan aina valokuvasta, joka sopii teemaan. Heinäkuun teemana oli “ystävyys” ja luonnoksena tämä.
For OUAS challenges I always start with a photo that fits the theme. July's theme was “Friendship” , here is the sketch and my interpretation.
CSI-haasteissa valitsen väripalettiin sopivan valokuvan. Sen jälkeen etsin sopivan paperin ja päätän valokuvan paikan, jonka jälkeen pohjustan paperin gessolla, maaleilla, suihkeilla ja leimaamalla. Käytän aika vähän koristuksia, useimmiten washi-teippiä, joskus nauhoja ja pitsiä, muista töistä jääneitä paperi- ja kartonkisuikaleita, pieniä metalliesineitä, helmiä, nappeja ja vaatteiden hintalappuja. Pyrin myös käyttämään jokaisessa leiskassani joitain varastossani olevia skräp-tuotteita, joita on vuosien varrella tullut hankittua. Pohjustuksen jälkeen lisään kuvan ja koristukset, jonka jälkeen siirryn ompelukoneen ääreen. Viimeisenä roiskautan vedellä jatkettua maalia, vesiväriä tai mustetta ja siinä se.
For the CSI challenges I always start with the photo that fits the color palette. Then I choose the background paper and decide the placement of the photo. I work on the background with different media. I don't use many embellishments, mainly washi tape, sometimes ribbon and lace, left over paper strips, small metal trinkets, pearls, buttons and clothing labels. I'm determined to use some old product from my stash on each layout. After building textures I add the photo and the other elemenst. Then it's time for my sewing machine and at last I flick some watered down paint, watercolors or ink onto the layout and voilà.
Tässä on esimerkki CSI-haasteesta nr 23. Here is the CSI challenge nr 23
Ja minun tulkintani. My interpretation.
Pari vuotta sitten löysin mixed median, mikä oli suuri käännekohta skräppäämisessäni. Erilaisten tekniikoiden ja yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut ilmaisemaan itseäni vapaammin. Pääsin myös eroon harhakuvasta, jonka mukaan on vain yksi oikea tapa skräpätä. Olen vihdoin löytänyt tyylini (vaikken tiedä sille nimeä!) ja olen tyytyväinen leiskoihini. Ne eivät suinkaan ole täydellisiä, mutta ne ovat minulle tyypillisiä ja kuvaavat minua.
Two years ago I discovered mixed media and through various techniques and through much trial and error I have learned to express myself more freely and finally let go of the misconception that there's a ”right way” to scrapbook. I have found my style (even though there's no name for it!) and I'm pleased with my pages. They are not perfect but they are ”me”.
Haluan toki säilyttää muistoja ja pidän ajatuksesta, että lapseni arvostavat jonain päivänä leiskojani ja niiden sisältöä, mutta skräppään itselleni ja itseni takia: se on terapeuttista, minusta on kiva leikkiä väreillä, muodoilla ja materiaaleilla ja joskus skräppään kuvan ihan ilman syytä tai ihan “siksi vaan”. Liiat rajoitukset ja määräykset tappavat ilon ja spontaanisuuden.
I do like to preserve memories and I like to think that my kids will appreciate my pages and their content one day, but I really scrapbook for myself: it's therapeutic, I love to play with colors and textures and sometimes I scrap a photo just because. Too many rules kill the joy and spontaneity.
please join in on the challenge (at the end of the blog post) which runs through Dec 15.
