Check out Emmo's blog where I'm a guest today.
When Emmo from Finland contacted me and asked me to contribute to Vuoroin Vieraissa (Blog Takeover) on her blog I jumped at the chance. I'm Finnish and I was really proud to appear as a guest on a Finnish scrapbooking blog. That was also the first time when I wrote about scrapbooking in Finnish.
Vuoroin Vieraissa is a series on different scrapbooking styles . Contributing guests illustrate their style and there's a challenge connected to each visitor's post and her style of scrapbooking.
Kun
Minna pyysi minut vieraakseen tänne, jouduin oikein miettimään,
mikä on minun skräppäystyylini. Sille tuskin löytyy mitään yhtä
nimeä, vaan sitä voi parhaiten kuvata sillä, mitä käytän
useimmissa leiskoissani eli mixed media -tuotteita, tyhjää tilaa ja
ompelukonetta. Rakennan myös 90 prosenttia sivuistani yhden
valokuvan ympärille.
When
Minna asked me to be her guest here, I had to think really hard what
my scrapping style is. I came to a conclusion that there is not one
definition for it, but I guess my signature style is best described
with what I use creating my layouts which is mixed media, white space
and my sewing machine. And probably 90 % of my pages are single photo
layouts.
Mixed
media -tuotteita on valtavasti. Minä käytän niistä useimmiten
gessoa, akryylimaaleja, suihkeita ja mistejä, musteita, modeling ja
structure -pastoja, gel mediumia, découpage-liimaa,
alkoholimusteita, vesivärjeä, tusseja ja värikyniä. Välineinä
käytän sekä ostettuja että “kotitekoisia” sabluunoita ja
maskeja, suteja ja pensseleitä ja usein vanhoja luottokortteja,
kuplamuovia, kakkupapereita, kirjan sivuja ja kaikkea mahdollista,
jolla saa erilaista pintaa ja tekstuuria.
There
are tons of mixed media products on the market. I use most often
gesso, acrylic paints, sprays and mists, inks, modeling and structure
pastes, gel medium, Mod Podge, alcohol inks, water colors, pigment
and artist pens and wax pastels (Neo Color). I also use homemade
templates and masks as well as those bought at a store. Brushes,
palette knives and old credit cards are good for spreading gesso and
paints, and I use bubble wrap, doilies, book pages and whatever I can
find to create depth and texture on my pages.
Tyhjä
tila (white space) ei välttämättä ole kirjaimellisesti tyhjä. Se
on tila, joka keventää sivua, ja ohjaa katsojan huomion
olennaiseen sisältöön eli useimmiten kuvaan. Muistan, kuinka
skräppäysharrastukseni alkuvaiheissa minun oli vaikea jättää
tyhjää tilaa. Yritin kaikin tavoin täyttää sen, minkä tuloksena
sivuistani tuli usein raskaita ja vaikeasti hahmotettavia.
White
space is not literally white and not necessarily empty space. It's a
space which gives breathing space and directs the eye to what is
important on the page which on a scrapbooking page is usually the
photo. I remember when I started scrapbooking that I had a hard time
leaving white space on my pages which therefore resulted in heavy and
cluttered layouts.
Ompelukonetta
käytän jokaisessa leiskassani. Mitä vinommat ja hullummat ompeleet
sitä iloisempi olen! Käytän ompelua myös elementtien
kiinnittämiseen. Suihkeet, gesso ja maalit tekevät usein paperista
hyvin painavan ja ompelen yleensä leiskani kiinni toiseen paperiin.
Käytän tähän sellaista kuviopaperia, joka ei miellytä minua tai
josta olen kasvanut ulos. Itse asiassa käytän erittäin vähän
kuviopaperia sellaisenaan, vaan peitän sen gessolla, maalilla ja
suihkeilla. Joskus ompelen myös käsin.
I
use my sewing machine on every layout. The more crooked and crazy the
stitching the happier I am! I also use the sewing machine to stitch
the elements to the page. The paper gets really heavy with the use of
mists, gesso and paints and to avoid the warping I stitch my layout
onto another patterned paper. Usually it's a paper I don't like
anymore. Actually I use vary rarely any patterned paper as such but
cover it with gesso, paints and mists. Sometimes I also hand stitch
on my layouts.
Tyylini
on kokenut monia muutoksia. Aloitin hyvin yksinkertaisella ja
puhtaalla tyylillä, jossa kaikki värit sopivat aina hyvin
toisiinsa. Sen jälkeen siirryin erittäin monimutkaiseen ja
sanoisinko ylirikkaaseen tyyliin, jota hallitsivat
kuviopaperikerrokset, revityt reunat, distressaus ja leimaaminen,
mutta en pitkään aikaan ollut tyytyväinen sivuihini. Olin
vakuuttunut, että oli olemassa jokin tietty “oikea tapa”
skräpätä ja turhauduin, koska en hallinnut sitä. Minua vaivasi
myös kauhea tarve säilyttää muistoja ja sisällyttää joka
ikiseen sivuun tärkeä teksti, mitä moni kansainvälisessäkin
skräp-maailmassa korostaa. Itselleen kasvattaa helposti paineita
siitä, mitä muut tekevät ja pitävät tärkeänä. Toki tekstillä
on paikkansa skräppäämisessä, mutta se ei ole minulle
itsetarkoitus. Teen usein leiskoja, joissa ei ole tekstiä ollenkaan,
sitä on hyvin vähän tai se ei ole näkyvillä.
My
scrapbooking has gone through various phases from clean and simple
but very much color coordinated to overly rich and elaborate which
included layering, tearing, distressing and inking but for a long
time I wasn't happy with my pages. I was convinced that there was a
certain way, ”the right way” to scrapbook and I was frustrated
because I wasn't achieving that. I was also haunted by the urge to
preserve memories and to always include meaningful journaling which
is very common amongst many international scrapbookers. It's easy to
get sucked into concepts that are important to other people. Of
course journaling has its place in scrapbooking, but for me it's not
the purpose of scrapbooking. I often create pages with no or very
little journaling or where it's not visible.
Käytän
inspiraationa aina jotain haastetta, joka useimmiten perustuu
värimaailmaan tai luonnokseen, vaikka en aina välttämättä
osallistu ko. haasteeseen sen jälkeen, kun sivuni on valmis. Tällä
hetkellä olen kahden blogin Design Teamissä. Color, Stories, Inspiration ( lyhennettynä CSI) -haasteet
perustuvat värimaailman ja muiden vaatimusten täyttämiseen kun
taas OUAS (Once Upon A ...Sketch) antaa aiheen ja luonnoksen, joita
saa tulkita melko vapaasti. Molemmille teksti eli journaling on hyvin
tärkeä osa sivua.
For
inspiration I always use challenges which are based either on a color
palette or a sketch even though I do not necessarily participate in
the challenges after completing my page. I´m presently on two Design
Teams. The Color, Stories, Inspiration (CSI ) challenges have always a color palette and other
requirements whereas the OUAS (Once Upon a...Sketch) challenges are
based on a theme and a sketch which can be interpreted quite freely.
OUAS-haasteissa
aloitan aina valokuvasta, joka sopii teemaan. Heinäkuun teemana oli
“ystävyys” ja luonnoksena tämä.
For
OUAS challenges I always start with a photo that fits the theme.
July's theme was “Friendship” , here is the sketch and my
interpretation.
CSI-haasteissa
valitsen väripalettiin sopivan valokuvan. Sen jälkeen etsin sopivan
paperin ja päätän valokuvan paikan, jonka jälkeen pohjustan
paperin gessolla, maaleilla, suihkeilla ja leimaamalla. Käytän aika
vähän koristuksia, useimmiten washi-teippiä, joskus nauhoja ja
pitsiä, muista töistä jääneitä paperi- ja kartonkisuikaleita,
pieniä metalliesineitä, helmiä, nappeja ja vaatteiden
hintalappuja. Pyrin myös käyttämään jokaisessa leiskassani
joitain varastossani olevia skräp-tuotteita, joita on vuosien
varrella tullut hankittua. Pohjustuksen jälkeen lisään kuvan ja
koristukset, jonka jälkeen siirryn ompelukoneen ääreen. Viimeisenä
roiskautan vedellä jatkettua maalia, vesiväriä tai mustetta ja
siinä se.
For
the CSI challenges I always start with the photo that fits the color
palette. Then I choose the background paper and decide the placement
of the photo. I work on the background with different media. I don't
use many embellishments, mainly washi tape, sometimes ribbon and
lace, left over paper strips, small metal trinkets, pearls, buttons
and clothing labels. I'm determined to use some old product from my
stash on each layout. After building textures I add the photo and the
other elemenst. Then it's time for my sewing machine and at last I
flick some watered down paint, watercolors or ink onto the layout and
voilà.
Tässä
on esimerkki CSI-haasteesta nr 23. Here is the CSI challenge nr 23
Ja
minun tulkintani. My
interpretation.
Pari
vuotta sitten löysin mixed median, mikä oli suuri käännekohta
skräppäämisessäni. Erilaisten tekniikoiden ja yrityksen ja
erehdyksen kautta olen oppinut ilmaisemaan itseäni vapaammin. Pääsin
myös eroon harhakuvasta, jonka mukaan on vain yksi oikea tapa
skräpätä. Olen vihdoin löytänyt tyylini (vaikken tiedä sille
nimeä!) ja olen tyytyväinen leiskoihini. Ne eivät suinkaan ole
täydellisiä, mutta ne ovat minulle tyypillisiä ja kuvaavat minua.
Two
years ago I discovered mixed media and through various techniques and
through much trial and error I have learned to express myself more
freely and finally let go of the misconception that there's a ”right
way” to scrapbook. I have found my style (even though there's no
name for it!) and I'm pleased with my pages. They are not perfect but
they are ”me”.
Haluan
toki säilyttää muistoja ja pidän ajatuksesta, että lapseni
arvostavat jonain päivänä leiskojani ja niiden sisältöä, mutta
skräppään itselleni ja itseni takia: se on terapeuttista, minusta
on kiva leikkiä väreillä, muodoilla ja materiaaleilla ja joskus
skräppään kuvan ihan ilman syytä tai ihan “siksi vaan”. Liiat
rajoitukset ja määräykset tappavat ilon ja spontaanisuuden.
I
do like to preserve memories and I like to think that my kids will
appreciate my pages and their content one day, but I really scrapbook
for myself: it's therapeutic, I love to play with colors and textures
and sometimes I scrap a photo just because. Too many rules kill the
joy and spontaneity.
please join in on the challenge (at the end of the blog post) which runs through Dec 15.
Recent Comments